kyy

Panoptikon ja Orwell taloususkovaisten maassa

  • Presidio Modelo, Kuuba (rakennettu vuosina 1926–1931)
    Presidio Modelo, Kuuba (rakennettu vuosina 1926–1931)
  • Presidio Modelo, Kuuba (nykyään museona)
    Presidio Modelo, Kuuba (nykyään museona)

Kiintoisa vertauskuva nyky-Suomeen löytyy yllättäen yli kahdensadan vuoden takaa - rakennusarkkitehtuurista:

 

"Panoptikon on filosofi Jeremy Benthamin 1700-luvun lopussa kehittämä vankilatyyppi. Siinä vankeja pystytään tarkkailemaan helposti ilman, että vangit tietävät, milloin heitä tarkkaillaan. Panoptikon-periaatetta on käytetty myös psykiatrisissa sairaaloissa.

Panoptikon on monikerroksinen, lieriömäinen rakennus. Sellit on sijoitettu kerroksiin rakennuksen ulkokehälle, ja niiden keskiosan puoleinen seinä on kokonaan kalteroitu tai muuten läpinäkyvä. Sellikehän sisäpuolella on avoin tila, jonka keskellä, rakennuksen pystyakselin kohdalla, on monikerroksinen tarkkailutorni. Rakennuksen muodon ansiosta tornista nähdään kaikkien sellien perälle asti." (Wikipedia)

 

Panoptikonin todellinen merkitys on siinä, että faktisesta valvonnasta voidaan luopua, kun vangit sisäistävät kontrollin, ja tottelevat ilman ulkoista pakkoa. Ajatus on suoraan siirrettävissä nyky-Suomessa vallitsevaan kontrollin ja valvonnan kulttuuriin. Työpaikat ovat viime aikoina keskittyneet kilpailukyvyn ja tuottavuusohjelmien nimissä tapahtuvaan valvontabyrokratiaan. Tähän ne haaskaavat mittaamattoman määrän työvoimaa, ja säästötavoitteet ovatkin usein juuri siksi jääneet tyhjiksi aikeiksi. Väkeä vähennetään ja samalla hallinnollisia valvontatoimia lisätään rutkasti, jotta jäljellejääneet työskentelisivät yli kapasiteettinsa. Kännykän ja netin aikana työ- ja yksityiselämien rajat liukenevat työnantajan ajaksi, korvauksettomia ylitöitä pidetään itsestäänselvyytenä ja monet ovat käytännössä aina töissä.

 

Olennaista työelämän muutosprosessissa ovat kuitenkin ne katastrofaaliset seuraukset, jotka tuo kaikki on aiheuttamassa kansalliselle psyykellemme. Tässä palataan panoptikonin periaatteisiin: työntekijät ja kansalaiset ovat huomaamattaan alkaneet elää jatkuvan, totaalisen kontrollin varjossa, oli sitä oikeasti, tai ei. Säästö- ja kilpailukykytavoitteiden hintana on neuroottinen kansakunta, jonka pääasialliseksi tavoitteeksi muodostuu henkiinjääminen – usein kaikenlaisen dopingin avulla. Mielialalääkkeiden käyttö työkyvyn turvaamiseksi on lisääntynyt räjähdysmäisesti – suomalaiset lienevät jo siinäkin saavuttaneet maailman kärkisijan.

 

Maamme valtionuskonto on viidentoista vuoden aikana kokenut turbulenssin: taloususkonto on astunut perinteisen luterilaisuuden rinnalle ja ohi. Koska taloususkontoon kuuluu harha rahan vakaasta ominaislaadusta ja kuvitelma reaalitalouden kaikenkattavuudesta vastoin sitä tosiasiaa, että eri tutkimusten mukaan vain 2 – 10 %:lla maailmantaloudesta on reaalista arvoa, ja loput, 90 – 98 % on spekulatiivista, fiktiivistä rahaa, jolla ei ole vastinetta todellisuudessa. (Tilanne vielä 1960-luvulla oli päinvastainen). Tästä seuraa se, että vaikka moninkertaistaisimme työpanoksemme, sen reaaliarvon voi milloin vain syödä pörssipeluri, jolloin työn todellinen arvo valuu finanssitalouden kuvitteelliseen moolokinkitaan.

 

Ja mitä tekee Suomen poliittinen johto? Elinkeinoelämän perässäjuoksijana tunnettu hallitus esittää eläkeiän mekaanista nostoa ja työvuosien lisäämistä.

 

Kysymys kuuluu: minkälaisten työvuosien?

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Jukka-Pekka Wuorikoski

Hyvä kirjoitus ja loistava analyysi tämän hetkisestä työelämä- ja taloustilanteesta Suomessa ja maailmassa. Mutta kuten olen huomannut, niin tämäntyyppiset oikeat visiot ajastamme ja ihmisyydestä jäävät näillä sivustoilla ilman huomiota ja kommentteja. Lukijoidenko ymmärryksessä vika vai missä? No syyn me tiedämme kaikki... Hyvää, parempaa Uutta Vuotta 2011.

Jukka-Pekka Wuorikoski
wuorikoski@netti.fi

Vieras (nimimerkki)

Täällä ikääntyvä nainen rautakaupassa.
Haeskelen saksalaista teologia, joka kirjoitti vankilastaan jotenkin niin, että tärkeintä ei ole tietää miksi, vaan miten. Bonhoeffer tai sinnepäin se varmaankin on.
Hän siteerasi jotain laulua, virttä, jonka sanoma lienee, miten vuotesi vietit? Olitko iloksi jollekin ihmiselle, teitkö kauneutta jollekin?
Hän sanoi vankilastaan käsin, että tärkeintä on miten.
Raha mahdollistaa monia asioita, ei äidin ja isän poissaoloa.
Ei se luxustalo ole lapselle merkittävä, halaukset ja läsnäolo ovat. Vähempi raha riittää, jos tämä ainaisen kasvun ideologia kumotaan.
Ajatukseni on, että sitä voi olla pienilläkin tuloilla, ei aina samppanjaa ja kaviaaria tarvitsevana, onnellinen.
Se osalta lapsistamme puuttuu. Osin luterilainen työmoraali, osin välinpitämättömyys ovat tuhonneet sen, että jos ei perhe, niin joku lasta halasi, piti huolta. Ei tarvittu lakisääteisiä päätöksiä.

Henry Bjorklid

Todella hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Myös kommentit olivat laadukkaita, kiitos teille kaikille.
Eli bloggaa lisää => Lukijoita löytyy, vaikka kommenttijonojen pituudet eivät yllä "Papukaijani puhuu pakko-ruotsia"-kirjoitusten 'tasolle'.

Henkinen orjuus eri muodoissa on tämän päivän todellisuutta:
- "toistaiseksi vakinaisissa töissä olevat" tietävät että heillä on vapaus sanoa mitä vain mikä on yhteneväinen kasvumantran kanssa.
- "toistaiseksi vakinaisessa pätkätyössä olevat" suunnilleen samoin.
- "pätkätöiden välissä risteilevät", lumpeenlehdeltä toiselle hyppivät, tietävät "ettei Systeemi nyt ihan ole noin, niinkuin telkkarissa annetaan ymmärtää..."
- "työttömät, "näin-teen-CV:n"-koulutuksessa olevat, tempputyöllistetyt ja mitä meitä onkaan; "lottovoittoa odottavat", työn tai rahan muodossa, tietävät ettei mikään ole niinkuin annetaan ymmärtää, mutta eivät tiedä, että "kolleega-porukoissa" heidän kaveripiirinsä ulkopuolellakin tiedetään... He tietävät, ettei heillä ole oikeutta sanoa, koska joku potentiaalinen työnantaja voi googlata mielipiteet esiin...
- opiskelijoiden haaveet ja "Jos sittenkin"-pelot vaihtelevat kuin Linnanmäen vuoristoradassa.

Hierarkian korkeiden ja raskaiden ulko-ovien yläpuolella voisi olla kilpiin kaiverrettuna "Pelko on aseemme".
Kaikki pelkäävät:
- toiset pelkäävät menettävänsä sen mitä heillä jo on.
- toinen ääripää pelkää, ettei 'heille luoda' mahdollisuutta saada aikaan edes surrogaatteja edellisestä.

Henkiseen kapinan ja todellisuuden välillä on leveä kuilu. Sillanrakennusmateriaalit ovat olemassa, mutta tätä ei oikein tiedosteta. Vaistonvaraisten "tunnustelu- & raivo"-vaihe on menossa.

Henkisen kapinan tilalle ollaan rakentamassa "Jokaiselle jotakin Persujen Disneylandissä"-lumevaihtoehtoa": sirkus- ja kaljatelttaa, 'tarkuusammunta-palkintoja', 'testaa voimasi laite', kummitusjuna, sesonkiuutuutena "Kaikutunneli - huuda niin Kaiku vastaa" sekä "Mamu-karu-selli", hattaraa kaikille...

Henkinen kapina tulee sittenkin.., ollaanko sitä messissä?

Henry

Käyttäjän jarisuominen kuva
Jari Suominen

Selkeä kuvaus nykytodellisuudesta ihan, tai lähes maailmanlaajuisesti. En kuitenkaan allekirjoita väitettä oikeiston ja vasemmiston katoamisesta vaikka kirjoittaja sellaisen esittää esittelytekstissään. Ainakin oma puolueeni Vasemmistoliitto lukee itsensä vasemmistolaiseksi, vaikka vastapaino onkin valtavan iso eli talouden näppeihinsä kuristusotteella kaapannut uusliberalismi.

Tässä selkeä esitys taloudesta: http://www.youtube.com/watch?v=dag7zxJTp9w

Vasemmiston tavoitteena on että markkinatalous otetaan poliittiseen hallintaan, pois rahan itsensä hallinnasta. Tämä ei ole helppo tehtävä, mutta välttämätön- onhan nykyinen systeemi katastrofaalinen koko planeetalle. Tulipalo on rajattava, otettava haltuun. Euroopan Unionissa on tämän tapaista liikehdintää jo olemassa, keskuspankkia halutaan vahvistaa ja asettaa sanktioita myös pääomalle. Rahoitusmarkkinavero on jo Englannissa otettu käyttöön.

Talous on saatava hyödyttämään ihmistä eikä päinvastoin.

Henry Bjorklid

Sattumoisin latasin juuri tunti sitten tuon samaisen Youtubarin koneelleni. ;-)

Henry

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Erinomainen metafora maamme henkisestä tilasta. Itsesensuuri vallitsee niin kansalaisten kuin valtaviestintenkin keskuudessa. Asumme kaikki suomalaisen Panoptikon-vankilan selliosastolla.

Tästä aiheesta myös terävä blogikirjoitus: http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuom...

Anna-Leena Nieminen

#Kuusi on toiminut opettajana muun muassa Taideteollisessa korkeakoulussa elokuvaohjauksen lehtorina 2001–2003, Teatterikorkeakoulussa, Tampereen yliopistossa, Tampereen ja Helsingin taiteen ja viestinnän ammattikorkeakouluissa. Hän on toiminut Suomen elokuvatyöntekijät ry:n hallituksessa 1985–1993, puheenjohtajana 1987–1988, Suomen Elokuvaohjaajaliiton hallituksessa 1988–1995, 2003–2005 ja Suomen elokuvasäätiön tuotantolautakunnassa 1988–1989.#

Kuusi on saanut valtion taiteilija-apurahat vuosina 1990, 1998–2000, 2005 ja 2006–2010.

Lähde Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Janne_Kuusi

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Hmm, kertoisitko Anna-Leena miten kommenttisi liittyy tähän aiheeseen tai ylipäänsä mihinkään.

Susanna Kaukinen

Pienet lapset säilytetään päiväkodeissa.
Isot lapset säilytetään kouluissa.
Aikuiset säilytetään työpaikoilla.
Vanhukset säilytetään vanhainkodeissa.

Päiväkodeissa opitaan järjestystä.
Kouluissa opitaan järjestystä.
Töissä toteutetaan järjestystä.
Vanhainkodeissa muistellaan järjestystä,
järjestyksessä.

Järjestys on hyvä, sanoohan sen järkikin.
Järjestys on järkevää, tärkeää ja kärkevää.

Vapaus sen sijaan on mahdollisuus kulkea oman mielensä mukaan.

Käyttäjän NinaPalomki kuva
Niina La

Kristillisiä arvoja pidetään ikävä kyllä nykyään hölynpölynä. Vaikka juuri kristillisyyteen taitaa monikin hyvänä pidetty asia pohjautua.

Käyttäjän RogerB kuva
Alexander Holthoer

Arvoisa herra Andersson

Käy ihmeessä täälläkin.
http://www.nyysisuomi.fi/

Tällaiset tekstit ovat nyt tärkeitä.

Toimituksen poiminnat