Uskooko joku vakavissaan Krimin palauttamiseen?

USAssa ja EUssa esitetään jonkinlaista virallista näkemystä, että Krim pitäisi palauttaa Ukrainalle. Kukaan ei ole tosin puhunut sellaisen operaation käytännön seurauksista mm. alueen väestölle, josta ei muutenkaan ole nähtävästi niin väliä, kun päähuomio kiinnitetään maanomistuskiistaan. Vaikka rajansiirto ei mennyt asianmukaisesti – kuten ei monikaan tuhansista ja tuhansista rajansiirroista historian aikana – on jatkuva vihanpito ja varsinkin omaan jalkaan ampuminen aivan järjetöntä puuhaa.

 

Seuratessaan kansainvälistä mediaa ei voi olla hämmentymättä siitä, miten Suomen mediassa vallitseva ”yleinen totuus” poikkeaa muun maailman käsityksistä – myös valtaosan länsimaita. 

 

Suomessa syötetty tapahtumain kulku on karkeasti ottaen tällainen: demokraattiset voimat valtasivat Ukrainan hallinnon, eikä länsimailla, erityisesti USAlla, ollut asian kanssa mitään tekemistä. Vallan oikeutetusti saavuttanut uusi hallinto – jolla ei niin ikään ollut mitään tekemistä USAn kanssa – suhtautui tasa-arvoisesti kansalaisiinsa, myös Ukrainan itäosien venäläisiin. Venäjämielisen nukkehallinnon kaaduttua Ukrainassa Venäjä lähetti sotilasjoukkoja Krimin niemimaalle ja järjesti äänestysfarssin, jossa kantaväestö pakotettiin pistooli ohimolla äänestämään Krimin liittämisestä Venäjään. Venäjä julkesi vielä valehdella, että krimiläisistä 81% olisi äänestänyt ja heistä 93% olisi kannattanut Venäjään liittymistä. Tästä syystä länsimaat asettivat Venäjälle talouspakotteita, mikä on sille aivan oikein, varsinkin kun Venäjä voi minä päivänä tahansa miehittää vaikka Suomen.

 

Tuosta kaikesta ollaan eri mieltä Venäjän ja sen liittolaisten lisäksi myös useimmissa länsimaissa, joiden media ei ole takertunut läntiseen narratiiviin yhtä hysteerisesti kuin Suomen valtamedia. Läntisestäkin mediasta voi lukea, että Ukrainan vallananastusta masinoitiin USAsta ja EU:sta käsin, hallintoon istutettiin lännestä tuotettuja ukrainalaisia, Ukrainan venäläisten ja venäjän kielen erityisasemaa uhattiin, jolloin Krimillä palvelleista 16000 Ukrainan armeijan sotilaasta 14000 vaihtoi puolta, järjestettiin kansanäänestys, jonka näennäisen laittomuuden takasivat USAn ja Ukrainan vaatimus olla lähettämättä Krimille ETYJn vaalitarkkailijoita, vaikka paikallishallinto nimenomaisesti heitä oli pyytänyt. Näistä ei Suomen mediassa ole pukahdettu.

 

Krimiläisten kantoja tutkittiin mm saksalaisen GfK- ja USAn liittovaltion BBG-tutkimuslaitosten toimesta, ja tulokset vastasivat laittomina pidetyn äänestyksen kantoja. Näistäkään ei ole minkäänlaista mainintaa Suomen valtamediassa, jolle maanomistus näkyy olevan niin paljon ihmistä tärkeämpää, ettei edes olennaisista tosiasioista viitsitä kertoa, sillä muuten eheäksi rakennettu tarina saattaisi saada säröjä todellisuudesta.

 

Yksipuolisen uutisoinnin seurauksista kenties kuvaavin on nähtävillä Wikipediassa, jonka laajalle leviävä englanninkielinen näkemys Krimin tilanteesta poikkeaa selvästi pienilevikkisestä suomenkielisestä.

 

Wikipedia kuvastaa hyvin ns yleistä mielipidettä, joka on hankalasti mitattavissa. Kun suomenkielinen rajautuu käytännössä Suomeen ja englanninkielinen merkittävästi laajemmalle – pääosin länsimaihin – on kiinnostavaa, miten tunkkaista Suomen mielipideilmasto on verrattuna muihin länsimaihin. Suomen valtamedia on sitoutunut yksisuuntaisuuteen Mediapoolissa, joka on käytännössä sitoumus Suomen valtamedian kuuliaisuudesta ”läntisille arvoille”, mitä se milloinkin tarkoittaakaan.

 

Yleisen mielipiteen maahan luo media sen toimijoiden kiivaasta kiistämisestä huolimatta. Tämä näkyy esim Ukrainan-tapauksessa jatkuvassa hyvis-pahis -tasoisessa lapsellisessa uutisoinnissa, joka näkyy uponneen liki täydellisesti yleisöönsä. Tällainen on maailman korruptoitumattoman ja onnellisimman maan tapa harjoittaa propagandaa ”keittiön kautta”, mikä niin ikään kiistetään raivokkaasti. Median lähtökohtana on pääasiassa kaikki sellainen aineisto, joka myy hyvin (erityisesti mainoksille altteimmille kohderyhmille), ja pelkojen lietsonta on paras mahdollinen kaupustelija, oli niillä perustetta tai ei. 

 

Tässä(kään) tapauksessa ei todellakaan ole.

 

kyy
Sitoutumaton Vantaa

Perustan mielipiteeni tietoon, ja siksi jokin "kaikkihan sen tietävät" -peruste ei riitä, ellei pohjalla ole kovaa faktaa. Seuraan virtuaalimaailman invaasiota suomalaisten kansalliseen psyykeen ja sen myötä suomalaisen ihmisen elämän korvautumista fiktiivisellä aineistolla. Tuon aineiston keskeinen elementti on raha ja talous. Talouseliitti on päättänyt, että talous on se peruspilari, johon meidän suomalaisten on tukeuduttava, uskottava kulutukseen ja sen loputtomaan kasvuun vaikka tiedetään, että se on mahdotonta. Rahaa on talouseliitin mukaan pidettävä jumalan kaltaisena vakaana selkänojana, ja tämä sanoma näkyy menneen hyvin perille: suomalaisten uusi valtionuskonto on talous. Tuon joulupukkiuskon seurauksena on todennäköisesti niin talouden kuin kansallisen psyyken totaalinen katastrofi. Joko ihmiset uskovat ikuisen talouskasvun mahdottomuuteen ja pelastuvat, tai eivät usko, jolloin edessä on tuho. Henkilökohtaisesti toivon edes sitä, että ihmiset itkevät ja uskovat. Toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu