Olin pedofiilin uhri

9-vuotiaana koulupoikana jouduin pedofiilin käsittelyyn, ja siksi minua ja valtavaa joukkoa kaltaisiani loukkaa syvästi se, että keskustelu aiheesta käännetään nyt selvästikin lähestyvien vaalien vuoksi sivuraiteille – maahanmuuttokysymykseksi. Muuten on tietysti hyvä, että lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin vihdoin puututaan vuosikymmenten ja -satojenkin vähättelyn jälkeen. Vai puututaanko nyt vain pieneen osaan niistä ja valtaosa sivuutetaan poliittis-kaupallisista syistä? Ja lopulta: puututaanko edes puheena olevien uhrien asiaan vai kohkataanko senkin ohi?

Oulun tapauksista ei todellisuudessa paljon tiedetä, mutta siellä näkyy viime vuonna tapahtuneen jotain järkyttävää: näillä tiedoilla 9 pedofiliatapausta, minkä johdosta paikalle lähetettiin ministeridelegaatio ja pari miljoonaa euroa tukirahaa. Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia ilmoitettiin vuonna 2018 Suomessa 1400, eli siis keskimäärin 4 päivässä ilmoittamatta jääneiden lisäksi, mutta ministerit lotkauttivat korvansa vasta tutkittuaan puolueittensa kannatuslukuja ja ymmärrettyään että pelko ja hysteria ovat oivallista maaperää äänten kalasteluun. Mutta mihin jäivät ministerit niissä 1391 tapauksessa?

Kuulostaa kyyniseltä, muttei toteamus kyyninen ole vaan useat poliitikot, virkamiehet ja media, joista eniten tyrmistyttää YLE, joka on mennyt täysillä mukaan vaalihysterian lietsontaan. Toki tiedossa on että koko kansan omistaman YLEn uutis- ja ajankohtaisohjelmat ovat pian vuosikymmenen ajan olleet kokoomuksen panttivankina – puhumattakaan kaupallisesta valtamediasta, jota ohjastavat mainostajat markkinahenkisine maailmankuvineen, vaikka toimituskunnat kiivaasti tuon faktan kiistävätkin, kuten asiaan kuuluu. Nyt kun kokoomus on alkanut kalastella persujen vesistöissä, media laukkaa perässä kuin rottalauma.

Erityisesti meitä pedofilian uhreja tyrmistyttää havainto sellaisestakin luulosta, että pedofilia olisi jollain lailla uusi ilmiö, jonka turvapaikanhakijat olisivat tuoneet mukanaan. 

Ei todellakaan ole. Omassa lapsuudessani lastenraiskaajia liikkui joka nurkalla, aivan eri mittakaavassa kuin nykyään, ja vaikka omalta kohdaltani osasinkin varoa namusetiä ja pervertikkoja, joita siellä täällä vilisi, jouduin hikisen äijän yllättämäksi koulutiellä. Kuten asiaan kuului, en voinut kertoa tapauksesta vanhemmille, ja kavereillekin vain pintapuolisesti, seksuaalinen puoli häivyttäen.

Ja puoli vuosisataa myöhemmin joudun sitten kuuntelemaan, kuinka jotkut kehtaavat esittää, että vasta nykyiset maahanmuuttajat olisivat tuoneet Suomeen pahat tapansa! Mieluumminkin sanoisin ilkeästi niin, että nyt puheena olevien ulkomaalaisten kotouttaminen on sujunut hyvin: tämän maan tavat on ainakin tuolta osin omaksuttu erinomaisesti. 

Hyvät Oulu-hysteerikot: tutustukaa edes pintapuolisesti seksuaalirikosten historiaan Suomessa ja ihmetelkää, miksi niitä on vähätelty aina näihin päiviin asti: uhreja ei ole uskottu, heitä on syyllistetty ja pojat ovat poikia -henkeä viljelty. Kun te vaaditte ulkomaalaisten pääsyn estämistä maahamme, yhtä nerokasta olisi lastemme turvallisuuden nimissä vaatia samalla kantasuomalaistenkin häipymistä täältä.

Suomessa on meneillään häpeällinen, seksuaalirikosten uhrien valtaosaa loukkaava joukkopsykoosi, jota mediassa kaikin voimin lietsotaan.

kyy
Sitoutumaton Vantaa

Perustan mielipiteeni tietoon, ja siksi jokin "kaikkihan sen tietävät" -peruste ei riitä, ellei pohjalla ole kovaa faktaa. Seuraan virtuaalimaailman invaasiota suomalaisten kansalliseen psyykeen ja sen myötä suomalaisen ihmisen elämän korvautumista fiktiivisellä aineistolla. Tuon aineiston keskeinen elementti on raha ja talous. Talouseliitti on päättänyt, että talous on se peruspilari, johon meidän suomalaisten on tukeuduttava, uskottava kulutukseen ja sen loputtomaan kasvuun vaikka tiedetään, että se on mahdotonta. Rahaa on talouseliitin mukaan pidettävä jumalan kaltaisena vakaana selkänojana, ja tämä sanoma näkyy menneen hyvin perille: suomalaisten uusi valtionuskonto on talous. Tuon joulupukkiuskon seurauksena on todennäköisesti niin talouden kuin kansallisen psyyken totaalinen katastrofi. Joko ihmiset uskovat ikuisen talouskasvun mahdottomuuteen ja pelastuvat, tai eivät usko, jolloin edessä on tuho. Henkilökohtaisesti toivon edes sitä, että ihmiset itkevät ja uskovat. Toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu