Kansalaistottelemattomuus on elinehto

Lähipäivinä on jankattu laillisuudesta ja lakien noudattamisesta kyllästymiseen asti. Naisen protesti lentokoneessa oli rike, josta seuraa jonkinmoinen sanktio. Mutta jos somea vähääkään uskoisi, voisi luulla naisen vähintäinkin ohjanneen lentokoneen päin vuorenseinää tai muuta vastaavaa niin että hän ansaitsisi saman kuin olettamansa turvapaikanhakija, jota nousi puolustamaan. Siis kenties jopa kuolemantuomion.

 

Taisipa olla Elon Simppa, joka sanoi vihreistä, että jos he eivät noudata lakeja, he eivät kelpaa niitä säätämäänkään, koska tottelemattoman naisen tiedetään olevan vihreä. Ei mitään erityistä sympatiaa vihreitä kohtaan, mutta hei haloo, Saimon. Miksi lakeja ylipäänsä säädetään? Olisiko vaikka siksi, että vanha laki ei kelpaa koska on kohtuuton ja epäoikeudenmukainen?

 

Vanha ja viisas lause Olaus Petriltä: mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan. 

 

Kansalaistottelemattomuus on ollut historiassa yleinen tapa saada epäoikeudenmukaisuudet korjattua. Jonkun pitää se tehdä, vaikka saakin roppakaupalla rapaa niskaansa. Kun USAssa vallitsi rotuerottelu, mustaihoinen Rosa Parks rikkoi lakia olemalla luovuttamatta istumapaikkaa valkoiselle miehelle bussissa, ja sai siitä rangaistuksen. Siitä alkoi kuitenkin kehitys kohti rodullista tasa-arvoa (jota tosin ei ole vieläkään saavutettu) ja tapaus johti lakimuutoksiin USAssa. Ne vaativat kansalaistottelemattomuutta tuekseen.

 

Joku itseäni viisaampi, en nyt muista kuka, on sanonut, että ongelmamme ei ole kansalaistottelemattomuus vaan kansalaistottelevaisuus. Kun mekaanisesti tuijotetaan lakeja ja säännöksiä ikään kuin ne olisivat jumalaista alkuperää, katoaa ymmärrys siitä tosiasiasta, että lait ovat ihmisten päätöksiä ja ne on muutettavissa. Epäoikeudenmukaisuus ei näy, ellei sitä tehdä näkyväksi, ja kansalaistottelemattomuus on siihen tehokas, joskus jopa ainoa mahdollinen väline. Jos eläisimme maassa, jossa ei tarvita kansalaistottelemattomuutta, se olisi paikalleen pysähtynyt, jähmettynyt yhteiskunta, jonka kohtalona olisi kuolla pois.

 

Mitä viime päivien tapaukseen tulee, sen kaltaisilla protestoinneilla saadaan toivon mukaan muutettua käytäntöjä esim. maahanmuuttovirastossa, joka on tutkimusten mukaan kiristänyt linjaansa alistumalla poliittiselle ohjaukselle. Samoin se mahdollisesti vaikuttaa Finnairiin, jotta se kieltäytyisi suorittamasta palautuksia – siihenhän sillä ei ole minkäänlaista velvollisuutta.

 

Tiedän, että tähän reagoidaan sanomalla, että pitäisikö kaikkien sitten saada tehdä mitä tahansa kansalaistottelemattomuuden nimissä. Ei tietenkään. Ja sitä paitsi siitä saa rangaistuksen, kuten pitääkin. Maailma ei nyt vain ole niin mustavalkoinen paikka, kuin miltä se täällä somen ihmemaassa näyttää.

 

kyy
Sitoutumaton Vantaa

Perustan mielipiteeni tietoon, ja siksi jokin "kaikkihan sen tietävät" -peruste ei riitä, ellei pohjalla ole kovaa faktaa. Seuraan virtuaalimaailman invaasiota suomalaisten kansalliseen psyykeen ja sen myötä suomalaisen ihmisen elämän korvautumista fiktiivisellä aineistolla. Tuon aineiston keskeinen elementti on raha ja talous. Talouseliitti on päättänyt, että talous on se peruspilari, johon meidän suomalaisten on tukeuduttava, uskottava kulutukseen ja sen loputtomaan kasvuun vaikka tiedetään, että se on mahdotonta. Rahaa on talouseliitin mukaan pidettävä jumalan kaltaisena vakaana selkänojana, ja tämä sanoma näkyy menneen hyvin perille: suomalaisten uusi valtionuskonto on talous. Tuon joulupukkiuskon seurauksena on todennäköisesti niin talouden kuin kansallisen psyyken totaalinen katastrofi. Joko ihmiset uskovat ikuisen talouskasvun mahdottomuuteen ja pelastuvat, tai eivät usko, jolloin edessä on tuho. Henkilökohtaisesti toivon edes sitä, että ihmiset itkevät ja uskovat. Toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu