*

kyy

Veroriekkujaisista

Ne päivät ovat taas käsillä, kun kansalaisten väärinymmärrystä lietsotaan mediassa (puhumattakaan somesta) kaikin tavoin, sillä pelon lietsomisen lisäksi myös kateus myy, kun se sopivin riekkujaismaustein tarjoillaan.

 

Väärinymmärryksistä keskeisin on tietysti se, että kuvitellaan miljonäärien ansainneen tulonsa. Kukaan – siis ensimmäinenkään – kovapalkkainen ei tienaa koko palkkaansa työllä, sillä ei kukaan voi työllään tienata sata- ei edes kymmenkertaisesti sitä, minkä vaikkapa kokopäiväinen johtajien vessoja jynssäävä, tonnin käteen tienaava siivooja. Ei vaikka työaika olisi 24/7, koulutusta olisi vaikka kuinka paljon ja vastuu painaisi. Se ylimääräinen raha tulee pelaamalla (ei välttämättä itse ja aktiivisesti) tai perimällä, siis työtä tekemättä. Enimmäkseen kovapalkkaisen tulo muodostuu tulonsiirroista pienipalkkaisilta.

 

Kun verotuksen progressiosta jaksetaan marista ehtimiseen, on huomattava että kokonaisverotuksesta vain 8 % kuuluu veroprogression piiriin ja valtaosa muusta verotuksesta on tasaveroa, pienin poikkeuksin (=vähennykset). Progressio tasaa – toki ei läheskään tarpeeksi – tuota köyhiltä rikkaille tehtävää tulonsiirtoa siirtämällä osan siitä yhteiseen kassaan, siis myös rikkaiden itsensä hyödyksi. Siksi veroprogressio on oikeudenmukaista, vaikka se ei nykyisellään tasaakaan tuloja kuin nimeksi.

 

On aivan eri asia, miten verovaroja käytetään. Nykyhallinnon aikana veroprogressio pyritään mitätöimään ohjaamalla verovaroja takaisin isopalkkaisten kukkaroihin, kun yksityistämiskiihkon myötä huomattava potti verovaroista siirtyy taas omistajille – usein myös ulkomaille tai sitten kotimaahan, josta ne ohjataan veroparatiiseihin.

 

Kun 90-luvulla pääoma- ja ansiotuloverot erotettiin toisistaan ja pääomatuloverosta tehtiin kokonaan tasavero, tuo Lipposen-Niinistön operoima muutos tähtäsi nimenomaan ilman omaa työtä tienatun tulon suosimiseen ansiotyötä tekevien kustannuksella, ja helpotti tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille. Kaikkihan sen tietävät, ja siitä huolimatta se kiistetään: omistajaluokka harrastaa veronkiertoa maksamalla itselleen palkkatulon sijaan pääomatuloja. Jos vilkaisee suurituloisten verotusta, siitä suurin osa pyörii siellä 30 % tietämissä – poikkeuksena Supercellin yhteiskuntavastuuta kantavat perustajat, jotka maksavat kiltisti yli 50 % veroa – mitäpä he jäljellejääneillä miljoonillakaan henkilökohtaisesti tekisivät? Ja mitäpä ne veronvälttelijät niillä tekevät?

 

Joko median toimijoissa on luokatonta tietämättömyyttä verotuksen tarkoituksesta – tai sitten toimitaan härskillä tavalla tietämättömyyttä tietoisesti kylväen. Vai onko kyseessä jonkinlainen ideologinen johdattelu? Tähän olisi mukava saada talousjournalismin edustajalta rehti (!) vastaus.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Talousjärjestelmämme toimii siten, että se palkitsee rahan tuottamisen sen eri muodoissa. Raha ei tässä mielessä kuvasta yksilön tekemän työn arvoa vaan tienatun rahan määrää. Moni luulee asiaa samaksi.

Moni myös luulee kullakin olevan rahan olevan hänen tekemäänsä tiivistettyä työtä. Näin teki isänikin hautaan asti. Tämä on tietenkin harhaa.

Toisilla heidän saamansa raha ei kohtuudella kata edes heidän tekemäänsä työtä ja toisilla rahaa tulee enemmän kuin heidän työnsä koskaan kohtuudella edellyttäisi.

Kyse rahan tienaamisessa on siitä, mihin yhteiskunnan ansaintaketjuissa itsensä on asettanut. Voiko olla ottamassa päältä vai onko saamassa mitä satutaan antamaan. Useimmat ovat tässä jälkimmäisessä kastissa uhreina.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Todellakin, liian moni kuvittelee, että elämme reaalitaloudessa, vaikka sen osuus maailmantaloudesta on kaiketi jo alle prosentin luokkaa sen 99 % ollessa vastikkeetonta höttöä ja fiktiota, jonka muka toivotaan realisoituvan. Ei niin tyhmä ole kukaan, että kuvittelisi niin tapahtuvan.

Ikävintä todellakin on se, että media saarnaa tuota uskontoa, jonka jumala raha on – fiktiivinen, mutta sitä selitetään todelliseksi jatkuvasti.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Kyllä, tuo uskonnonomainen fiktiossa eläminen ei lakkaa kummastuttamasta.

Jotenkin tulee sellainen olo, että talouseliitillä on Suomessa kissan päivät kun mitä tahansa voidaan tehdä, eivätkä autot silti roihua kaduilla. Ja media myötäilee sitä vaikka mitä tapahtuisi.

Mutta suomalainen kääntää toisen ja tarvittaessa kolmannenkin poskensa, kun oikein läimitään. Tämä havainnollistuu aina vaaleissa, kun niin moni äänestää omaa etuaan vastaan.

Ehkäpä lammasmaisuus on juuri se, joka tekee Suomesta koulu- ja työpaikkakiusaamisen luvatun maan.

Toimituksen poiminnat