Veroriekkujaisista

Ne päivät ovat taas käsillä, kun kansalaisten väärinymmärrystä lietsotaan mediassa (puhumattakaan somesta) kaikin tavoin, sillä pelon lietsomisen lisäksi myös kateus myy, kun se sopivin riekkujaismaustein tarjoillaan.

 

Väärinymmärryksistä keskeisin on tietysti se, että kuvitellaan miljonäärien ansainneen tulonsa. Kukaan – siis ensimmäinenkään – kovapalkkainen ei tienaa koko palkkaansa työllä, sillä ei kukaan voi työllään tienata sata- ei edes kymmenkertaisesti sitä, minkä vaikkapa kokopäiväinen johtajien vessoja jynssäävä, tonnin käteen tienaava siivooja. Ei vaikka työaika olisi 24/7, koulutusta olisi vaikka kuinka paljon ja vastuu painaisi. Se ylimääräinen raha tulee pelaamalla (ei välttämättä itse ja aktiivisesti) tai perimällä, siis työtä tekemättä. Enimmäkseen kovapalkkaisen tulo muodostuu tulonsiirroista pienipalkkaisilta.

 

Kun verotuksen progressiosta jaksetaan marista ehtimiseen, on huomattava että kokonaisverotuksesta vain 8 % kuuluu veroprogression piiriin ja valtaosa muusta verotuksesta on tasaveroa, pienin poikkeuksin (=vähennykset). Progressio tasaa – toki ei läheskään tarpeeksi – tuota köyhiltä rikkaille tehtävää tulonsiirtoa siirtämällä osan siitä yhteiseen kassaan, siis myös rikkaiden itsensä hyödyksi. Siksi veroprogressio on oikeudenmukaista, vaikka se ei nykyisellään tasaakaan tuloja kuin nimeksi.

 

On aivan eri asia, miten verovaroja käytetään. Nykyhallinnon aikana veroprogressio pyritään mitätöimään ohjaamalla verovaroja takaisin isopalkkaisten kukkaroihin, kun yksityistämiskiihkon myötä huomattava potti verovaroista siirtyy taas omistajille – usein myös ulkomaille tai sitten kotimaahan, josta ne ohjataan veroparatiiseihin.

 

Kun 90-luvulla pääoma- ja ansiotuloverot erotettiin toisistaan ja pääomatuloverosta tehtiin kokonaan tasavero, tuo Lipposen-Niinistön operoima muutos tähtäsi nimenomaan ilman omaa työtä tienatun tulon suosimiseen ansiotyötä tekevien kustannuksella, ja helpotti tulonsiirtoa köyhiltä rikkaille. Kaikkihan sen tietävät, ja siitä huolimatta se kiistetään: omistajaluokka harrastaa veronkiertoa maksamalla itselleen palkkatulon sijaan pääomatuloja. Jos vilkaisee suurituloisten verotusta, siitä suurin osa pyörii siellä 30 % tietämissä – poikkeuksena Supercellin yhteiskuntavastuuta kantavat perustajat, jotka maksavat kiltisti yli 50 % veroa – mitäpä he jäljellejääneillä miljoonillakaan henkilökohtaisesti tekisivät? Ja mitäpä ne veronvälttelijät niillä tekevät?

 

Joko median toimijoissa on luokatonta tietämättömyyttä verotuksen tarkoituksesta – tai sitten toimitaan härskillä tavalla tietämättömyyttä tietoisesti kylväen. Vai onko kyseessä jonkinlainen ideologinen johdattelu? Tähän olisi mukava saada talousjournalismin edustajalta rehti (!) vastaus.

kyy
Sitoutumaton Vantaa

Perustan mielipiteeni tietoon, ja siksi jokin "kaikkihan sen tietävät" -peruste ei riitä, ellei pohjalla ole kovaa faktaa. Seuraan virtuaalimaailman invaasiota suomalaisten kansalliseen psyykeen ja sen myötä suomalaisen ihmisen elämän korvautumista fiktiivisellä aineistolla. Tuon aineiston keskeinen elementti on raha ja talous. Talouseliitti on päättänyt, että talous on se peruspilari, johon meidän suomalaisten on tukeuduttava, uskottava kulutukseen ja sen loputtomaan kasvuun vaikka tiedetään, että se on mahdotonta. Rahaa on talouseliitin mukaan pidettävä jumalan kaltaisena vakaana selkänojana, ja tämä sanoma näkyy menneen hyvin perille: suomalaisten uusi valtionuskonto on talous. Tuon joulupukkiuskon seurauksena on todennäköisesti niin talouden kuin kansallisen psyyken totaalinen katastrofi. Joko ihmiset uskovat ikuisen talouskasvun mahdottomuuteen ja pelastuvat, tai eivät usko, jolloin edessä on tuho. Henkilökohtaisesti toivon edes sitä, että ihmiset itkevät ja uskovat. Toivottavasti silloin ei ole liian myöhäistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu